Stonesound

Päivää ennen piirinmestaruuskisojen joukkuekisaa kisailimme virallisissa kisassa. Kisat pidettiin Haminassa KyKyn järjestämänä. Kisapaikkalla oltiin jo aikaisemmin kisattukin, suht hyvällä menestyksellä. Olin ilmoittanut molemmat koirat kisaamaan. Pirtsu kurvaili agiradat ja Rätti hyppiksellä. Molemmilla koirilla oli juoksujen alkaminen lähellä ja pelkäsin kovasti niitten alkavan ennen joukkuekisoja.

Itse radoista en paljoa muista, paitsi se että päivän sana oli 90 asteen tulo kepeille…ja vauhdilla! Tuomarina oli Jarmo Jämsä, jonka radoista olen aina pitänyt. Pirpir mennä jolkotti kuten aina..ei mitään huippuvauhtia, teki pitkää vekkiä sinne ja pitkää vekkiä tuonne…mutta päätti sitten kuitenkin tulla ohjaajan kutsujen mukaan. Tulos saatiin ja oltiin sillä tuloksella palkintopallilla kolmantena.

Rätti paukautti semmoisen yllärin että meikäläiselle meinasi itku tulla. Radalla oli vauhdikas alku ja erikoinen kepeille vienti, jossa monet tekivät virheitä (ja niin oletin meidänkin tekevän). Mutta ei…Rätti veti upeaakin upeamman radan, läheltä piti tilanteita ei oikeastaan ollut yhtään ja paukautti nollan tulostaululle!!!! Siis haloo!!!! Minä ja Rätti:) , edellisen kerran juoksimme yhdessä nollan….vuonna 2008! Palkintopallilla olin LUVA-nollasta niin onnellinen että mieleni teki antaa tuomarille pusu…mutta en sitten uskaltanut…IHANA FIILIS!!!!!!!!JA RÄTTI ON MAAILMAN PARAS MUMMELIKOIRA!

Ja sitten seuraavaan päivään. Pirpir se sitten aloitti juoksun ja ei ollut mitään järkeä edes yrittää viedä häntä radalle ja varakoira Rätti astui Pirtsun paikalle joukkueeseen. Ärrikkä laumalla oli kaksi joukkuetta LAUn väreissä taistelemassa piirin joukkuekisan mestaruudesta.

kuvassa mietimme sotasuunnitelmaa kuinka radalla toimitaan, rata veti hieman vakavaksi:), mutta periksi ei anneta!

Joukkuekaverimme Kaisa ja Nelli tekemässä puhdasta nollarataa….samaan pitäisi tähdätä!

Minä ja varakoira Rätti juuri ennen “lentävää” lähtöä

Meidän joukkue: Reetta ja Rulla, minä ja Rätti, Teija ja Oiva, Kaisa ja Nelli

Koko Ärrikkä porukka uusissa tiimihuppareissa!

Toinen Ärrikkäjoukkue: Anne ja Poju, Nina ja Raparipa, Sirkku ja Vito & Vea

Ärriköitä palaverissa:)

Ihan ei voittoon ylletty, mutta tulos paukahti molemmille joukkueille ja hymy oli herkässä!

Onhan minulla muutama kuva Totti-pojasta, ihanasta pienestä pojankoltiaisesta. Totti pitää varsinkin metsälenkeistä ja on kotiutunut hyvin kuten velipojatkin. Harmi ettei aikataulut ole antaneet myöten, että olisin tavannut myös Totin livenä. Tottia katsoessa huomaa heti, että isänsä näköä on paljon:).

Ihana kuva Totista;) makoilemassa. Söpö kuin mikä!

Totti isännän kanssa maastossa.

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa! Kuvasta huokuu lämpöä syksyn keskellä:)

Kaikki kolme velipoikaa ovat komeita poikia ja valloittavat varmasti tyttökoirien sydämet! Kasvattajan sydämen ovat jo valloittaneet! Uusia kuvia ja tarinoita poikien arjesta otan mieluusti vastaan ja varmasti tavataankin!

Sain muutaman kuvan ja kuulumisia Aku-pojasta, joten laitanpa kuvat tänne ihasteltaviksi. Aku asuu pääkaupungissa, ihana pieni pojankoltiainen!

Komea poika se on Akukin, kuvassa vielä pörröisenä pentuturkissaan.

Pieni hapsukorva:)

Aku on jo aloittanut koulunkäynnin ja hänestä tulee kunnon koirakansalainen:). Kuvastakin näkee että poika on tarkkaavainen ja keskittynyt:). Kuvia siitä kun kävin moikkaamassa Akua laitan hieman myöhemmin blogiin.

Nyt en ole pitkään aikaan kirjannut kuulumisia, joten on aika päivittää vähän tätä blogia. Kunhan vaan muistaisin mitä on viime kuukautena tapahtumia ollut…

Pablon omistajalta Katjalta olen saanut ihania kuvia ja kuulumisia muutamaan otteeseen, joten seuraavaksi hieman Pablopojasta. Pablohan asuu isoveikka Dalin (husky) kanssa ja kokoero on aikamoisen suuri. Hyvin ovat pojat tulleet toimeen ja osaavat leikkiä toisiaan vahingoittamatta.

Pablo on kovasti äitinsä oloinen, tosin värityskin siihen mielikuvaan varmasti vaikuttaa. Komea poika!

Hieno kuva “veljeksistä” metsälenkillä, kyllä Pablolla on turvallista seurata Dalin jäljessä. Ei varmasti tule metsän pedot lähellekään:).

Veljekset painiottelun tiimellyksessä, Dali on todella hienosti käyttäytyvä isoveikka Pabloa kohtaan.

Leikkiin kutsu:). Kumpikohan voittaa vetoleikin!?

Taitaa Pablo ollakin päiväunia vailla ja vetoleikki jää toiseen kertaan:)

Hurjan näköinen kuva, heikkohermoiset älkööt katsoko! Jaah, taitaa kuitenkin olla hampaitten puhdistuksen aika ja hammashoitaja Pablo hoitaa homman!

Ja puhdistuksen jälkeen on kiva käydä loikoilemaan asiakkaan viereen:)

Minua pyydettiin tuomariksi Savitassujen epävirallisiin kilpailuihin ja lähdinkin hommaan mielelläni. Suunnittelin  ratapiirrustuksia pitkään, sillä halusin mölleille ja kilpailijoille radat niin ettei tarvinnut siirrellä esteitä paikasta toiseen. Mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Pyrkimyksenä oli nopeasti suoritettavat radat, mukavat ja sujuvat.

Tässä mölleille tehty rata, suoraviivainen vaan ei ihan helppo kuitenkaan. Suurimmaksi ongelmakohdaksi osoittautuikin este nro 7 ja sen jälkeen este 8! Ensimmäiselle putkelle ohjaajat veivät tarkasti, koska putken suu oli pimeässä kulmassa…mutta sieltä tullessa ohjaajat eivät enää niin tarkasti ottaneetkaan ja seiskalla tuli kieltoja kun ohjaus päättyi hieman ennen estettä. Loppuratahan oli reipasta juoksua maaliin asti.

Upeasti möllit tekivät kontaktit ja vauhtikin oli varsin reipasta. Hienoja,hienoja agilitykoiria!

Kilpailijoille käänsin suoritusjärjestyksen toisinpäin ja lisäsin radalle ainoastaan kepit. Vauhtirata. Keppikulma oli haastava varsinkin nopeille koirille. Rata alkoi suoralla, jonka jälkeen tiukka veto putkelta ja sitten takaisin putken pimeään päähän. Hupsista heijaa…nopeat koirat painelivat suoraan putkesta putkeen. Osa siitä sentään selvisi ja jopa virheettömiäkin ratoja tuli:). Heh, en ollut tarkoittanut radalle mitään suuria ansoja…ihan pieniä vain!

Tuomarina oli kiva olla ja näin todella hyviä suorituksia, joita katsoessa tuli upea tunne. Monella oli puhdas rata vain pienestä kiinni:)

Parsoneitten erkkari on Hyvinkäällä 10.10.2010. Parsonrussellinterrierit ry:n sivuilla on tarkemmat tiedot. Ilmoittautumispäivä on 10.9. mennessä, joten laittakaahan ilmoittautumisia menemään! Olen ilmoittanut mummeli-Rätin näyttelyyn ja olisi kiva jos siellä olisi Stonesound jälkikasvua myös:)!

Huomenna tuomaroin Savitaipaleella epävirallisissa agilitykisoissa ja ensi lauantaina kisataan Pirpirin ja Rätin kanssa Kotkassa “lämmittelykisat” seuraavan päivän piirinmestaruusjoukkuekisaa odotellessa. Kivaa!!!!

Koska tämän kesän tavoitteena oli nousu kakkosluokkaan Pirpirin kanssa niin olin buukannut loppukesän viikonloput täyteen agilityä. Noh, se tavoite saavutettiin ja nyt olivat edessä kakkosluokan kiemurat.

Kotkassa 28.8 oli todella kylmä ja vettäkin tiputteli taivaalta. Tuomarina oli Kokkosen Tuija, jonka radoilla en ollut Pirtsun kanssa käynytkään. Kisapaikalla oli pari LAUlaista, Hynnisen Maija oli noussut myös kakkosiin ja sitten Martikan Auli joka aloitteli kisauraansa sheltti Matan kanssa (Seniori Auli on menestyksekkäästi kisannut kääpiöpinsereitten Brisco, Bolleri ja Leia, sekä sheltti Biancan kanssa). Mata oli mitattu mediksi ja ekalla radalla oli alittanut rimoja. Katsoin Matan ja Aulin menoa toisella radalla. Auli käskytti hypyt tarkasti, hienosti juoksivat nolla radan ja nappasivat voiton!!! Toisilla agility menee luonnostaan! Uskomatonta!!!!

Koska olimme luokkanousijoita, niin lähtöpaikka oli heti ensimmäisenä. Rata oli sujuva kakkosen rata. Pirtsu lähti himpan varastaen liikkeelle ja juoksi harvinaisen reippaasti. Mutkakohdissa Pir teki turhan laajat kaarrokset vaikka kuinka yritin kiinnittää huomiota. Ratavirheitä meille tuli yksi…puomin alastulon kontakti ja yliaikaa rapsahti myös pari sekunttia. Tällä tuloksella pääsimme kuitenkin pokkaamaan kolmospalkinnon!

Seuraavaan rataan tutustuin lievästi kauhuissani! Takaakiertoja oli vaikka muille jakaa ja niitä ei olla kovinkaan paljoa harjoiteltu…eikä jaakotuksia eikä oikein muitakaan hienouksia. Pirtsu jälleen otti pienen varaslähdön ja se koitui kohtaloksemme, putken väärä pää oli kutsuvasti edessä. Hylky tuli heti kakkos esteellä…siitä skarppasimme Pirtsun kanssa harjoitusmielellä lopun radan virheettömästi. Vähän harmitti, sillä jälkeenpäin keksin miten olisin saanut Pitsun putkeen oikein. Eipä tainnut montaa tulosta tulla tältä radalta, ei ainaskaan virheetöntä! Tekninen rata…ja eikun treenaamaan!

Palkinnoksi ekalta radalta (viisi palkittiin) saatiin kangaskassit, jossa oli pari palloa, vetolelu, fleece-peitto ja herkkupaloja koiralle ja komea ruusuke. Hyvät palkinnot! Pallot olivat kyllä heppoiset terrierin leikkeihin ja ne pilkottiin alta aikayksikön pieniksi palasiksi. Vetolelu on edelleen ehjä:)

Sunnuntaina 29.8 sitten Mikkeliin Lähemäen kentälle Rauno Virran tuomaroimiin kisoihin. Olin alakuloisella päällä jo paikalle tullessani, ehkä edellisen päivän kisat painoivat vielä jaloissa. Mikään ei tuntunut hyvälle, jännitin kisapaikkaa (edellisen kerran Pirtsu karkaili yleisön joukkoon), en pitänyt siitä että ensimmäinen rata oli hyppyrata ja menin liian tosisella meiningillä radalle. Hmmm…tulos kuitenkin tuli, Pir karkasi pujottelulla moikkaamaan tuomaria ja siitä tuomari ei tykännyt vaan antoi virheen. Samalla paukahti plakkariin yliaikaa.

Toisella radalla sitten Pir pysähteli, yritti ihan toiseen suuntaan kuin halusin ja teki piiitkiä kaarroksia. Tulos tuli jälleen, mutta kymppi radalta ja rutkasti yliaikaa. Voi plääh! Polvissani tuntui kova juoksualusta, kuin joku olisi työntänyt neuloja nivelen väliin. Ei voinut enää paljoa surkeampi fiilis olla….ja mitä me tästä opimme? Ei pidä koskaan tehdä agilitya jos olet yhtään huonolla fiiliksellä!!! Koira vaistoaa sen ja tulos ei voi olla loistava.

Kisapaikalle katsomoon oli tullut Kyröläisen Kirsi,joka leipoi edellisenä viikonloppuna Lappeenrannassa parson Carloksesta Agilityvalion. Kirsi suostui kylmiltään viemään Pirtsun vipolle radalle, pientä treeniä lämppäriesteillä ja menoksi. Pirtsu teki radan reippaammin kuin minun kanssani, eikä haahuillut mihinkään. Tuloksena kuitenkin hylky, sillä pieni ohjausvirhe antoi Pirtsulle suoran reitin putken väärään päähän.

Kakkosluokassa ei ole varaa minkäänlaisiin ylimääräisiin kierroksiin, sillä aika on tiukempi kuin ykkösissä. Pirpirin hyppytekniikka ei ole sieltä parhaimmasta päästä, hyppy suuntautuu liian korkealle ja se hidastaa vauhtia jonkin verran. Pitänee myös saada iloisuutta mukaan, jolloin Pir tekisi mielellään sitä mitä pyydetään. Treenattavaa kyllä riittää!

Laitan vielä kuvan treenikaveri Oivasta. Hyppytyyli on ihan super! Tosin korkealle hyppää Oivakin, mutta on muuten niin nopea ettei se haittaa:)

Sitten pidetäänkin ansaittu vapaa viikko agilitysta! Seuraava agilitytapahtuma onkin Savitaipaleen epäviralliset agikisat 8.9 joissa olen tuomarina.

Tänään se sitten tulla tupsahti, oikeastaan aika yllättäen, se viimeinen nousunolla kakkosiin! Omissa kotikisoissa, Hannikaisen Elinan tuomaroimalla radalla. Rata oli helpon oloinen, semmoinen ykkösen rata kuin ennen oli…ei mitään hirmuisia ansoja. Radalla oli kaksi vaikeampaa paikkaa, toinen kovasta vauhdista kepeille tulo ja toinen putken kauempaan päähän vienti.

Pirpir hieman varasti, mutta suoraanhan sitä oltiin menossakin. Ihmeen kuuliaisesti Pirtsu radan suoritti, eleettömästi ja suoraviivaisesti…ja pamautti nollan plakkariin!!! Radalta saatiin myös voitto, sillä muut eivät puhtaaseen nollaan yltäneet. Bergin Sirkku ja Vea antoivat vastuksen puhtaalla radalla, mutta harmittavasti pienellä yliajalla. Kolmannen sijan pokkasivat Ikosen Minna ja sheltti Timi. Tällä kertaa koutsi oli siis oppilaitaan parempi ! Usein asetelmat ovat toisinpäin:D.

Koska nousu tapahtui ekalla radalla, päästiin samantien samana päivänä korkkaamaan kakkosen radat. Eka rata oli hyppyrata. Osittain rata sujui hyvin, kepeille vienti oli minulle vaikea ja siitä tuli pari virhettä…sitten loppusuora olikin ihan kauhea…olin “väärällä” puolella ja Pir meinasi valita väärän esteen…korjasin sen vekkaamalla ja vekkasin sitten liikaa ja Pir juoksi väärään päähän putkeen. Hylky tuli, mutta kohtalaisen hyvä hylky sillä se oli selkeästi itse aiheutettu. Vaan eipä tuloksia saanut luokassa kuin yksi koirakko!

Toisella radalla Pirpir olikin ihan kuutamolla eikä agility kiinnostanut ollenkaan. Pitkä päivä oli vienyt innon kokonaan ja kaikki ympärillä oleva kiinnosti enemmän. Työllä ja tuskalla saatiin rata vietyä läpi…tulos 30 ja risat!!! Huhhuh! Sijoitus viides eli viimeinen tuloksen saanut.

Päivän opetus oli se että Pirpir jaksaa tehdä kuuliaisesti päivässä yhden radan. Nyt vasta sen tajusin, vaikka näin on ollut aikaisemmissakin kisoissa. Pujottelua on aloitettava treenaamaan ihan oikeasti, tänä päivänä vaaditaan että kepeille pystytään menemään mistä puolelta vain ja vauhdilla.

Hienoa kuitenkin oli saada The voitto kotikisoissa !

Kisojen tiimellyksessä sain viestin Kouvolan koiranäyttelystä : Rimma sai H:n, arvostelu oli todella hyvä ja heikko kohta oli tiedossa, alaleuka saisi olla voimakkaampi, lyhytkarvaisessa turkissahan ei saa mitään anteeksi:). Meidän Rimma on semmoinen pikkuinen iloinen rinsessa, ei voi enää enemmän tyttömäisempi koira olla:)

Ensi viikonloppuna sitten jatketaan agilitykisaturnausta. Ensin Kotka ja ja sunnuntaina Mikkeli

Viikonloppu vierähti agilityhallilla mattotalkoissa. Seuramme sai käytettyä tekonurmea ja perjantaina tyhjennettiin agilityhalli, tasoitettiin pohja viimeisen päälle ja ei muuta kuin matot sisään. Nooh, ei se ihan niin helppoa ollutkaan, mattorullissa oli vielä rouheet sisällä ja painoa sitten sen mukaan! Perjantai iltana  mietittiin kuinka tästä oikein selvitään.

kuvassa porukan mietintämyssyt käynnissä täydellä teholla. Ensimmäinen matto sisällä.

sitten keksittiin että matot pitää tyhjentää,yhdistettiin sirkushuvit ja työ

lauantaina oltiin jo ammattilaisia!

Ensimmäistä kertaa seuran historiassa nähtiin talkoolainen joka purskahti itkuun kun päivän talkoot loppuivat. Kokoonsa nähden ahkerin talkoomies Veikka (etualalla), olisi halunnut jatkaa talkoohommia pitempään!

Sunnuntaina saatiin aikamoinen määrä mattoja tampattua ja vietyä sisälle halliin. Matontamppauksen loitsu, jonka teholla ollaan kilpakumppaneita parempia: Älä anna huonoa hylkyä, anna puhdas nolla”.  Talkoot jatkuvat mattojen liimauksella ja pitäähän se hiekka levittää vielä takaisinkin!

Käväisin tänään pienellä trimmauskeikalla Nastolassa Rimman luona. Nopeastihan homma sujui, otettiin pitempiä karvoja pois. Rimma on niiiiiiin iloinen pieni tyttö että meinaa revetä liitoksistaan kun vähän huomiota antaa:)). Häntä heiluttaa koiraa ja päinvastoin:). Rimma on menossa näyttelyyn…toivottavasti tuomari ei aiheuta samanlaista pusukoneen käynnistymistä kuin minä! Sitten pari kuvaa Rimmasta, tulevasta agiliitäjästä.(Taatusti miniluokkaan!)